Kankaanmäen Metsästysseura ry.
Kankaanmäen metsästysseuran 60-v historiikki
Seuran nimen alkuperä ja avauskokous
Historia… on juhlava ilmaisu menneiden aikojen tapahtumista. Tämä on kertomus Kankaanmäen metsästysseuran 60 toimintavuodesta.
Jo nimi on eräänlainen kummajainen, koska koulupiirin rajojen sisällä ei ole kylää tai asutuskeskittymää, jonka nimi on Kankaanmäki. On vain tämä koulu. Kyliä ympärillä on kuusi, olemme nyt nimen sydämessä.
1960-luku on ollut täällä Etelä-Karjalassa metsästysseurojen synnylle kulta-aikaa. Kankaanmäen metsästysseura syntyi silloin muiden mukana. Päivä oli 22.1.1961. Vaikka 60 vuotta ei ole mahdoton aika, joukossamme ei ole enää yhtäkään perustajajäsentä.
Perustettavan seuran ensimmäisen kokouksen kutsui koolle Toivo Pukki. Paikkana on ollut todennäköisesti Kankaanmäen koulu, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole, koska kokouskutsu on kadoksissa. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Pertti Salmi ja sihteeriksi valittiin Jaakko Hillgén, joka toimi Kankaamäen koulun opettajana vaimonsa kassa vuosien ajan. Avauskokouksen pöytäkirja.
Värikästä varhaistoimintaa
Neljä vuotta myöhemmin seuraa toimintaa alkoi vetämään Unto Huopainen. Hän oli peräsimessä vajaat 15 vuoden ajan. Unto Huopainen hoiteli vain hirvenmetsästystä, oli ns. metsästyspäällikkö, ei varsinaisesti seuran puheenjohtaja. Siltä ajalta ei ole löytynyt yhtään pöytäkirjaa. On vain muistikuvia.
Metsästystapahtuma rahoitettiin hirvimaksuilla, vierasmaksuilla ja hirvenlihan myynnillä. Muu toiminta rahoitettiin jäsenmaksuilla ja avustuksilla, esim. kokouksien tarjoilut, vuokrat ja muut juoksevat kulut.
Toiminta oli kuitenkin värikästä, esim. Saksasta tulleita metsästysporukoita.
Maanvuokrausosiot olivat vuotuinen kaupankäynnin aihe kokouksissa. Siihen aikaan nämä piti sopia vuosittain. Nykyisin maanvuokraus on voimassa toistaiseksi. Se kuinka monta hirveä oli sinä vuonna kiintiö olisi voinut olla merkittynä niihin puuttuviin pöytäkirjoihin.
Ensimmäiset peijaiset oli Mentulan Uutelassa Toivo Laukaksen talossa. Sen ajan hirvipeijaiset tahtoivat illan edetessä päätyä kyläkuntien painiotteluun ja tilannetta ei paremmaksi muuttanut naapuriseurojen edustajat. Tappelut johtivat jopa metalliesineiden näkyville ottamiseen.
Jo seuraavalle vuodelle piti löytää isompi tila mihin mahtui myös tanssimaan. Se löytyi Enso-Gutzseitin omistamasta ns. Uiton talosta, mitä Uitto-yhdistys hallinoi.
Kohti nykypäivää: maitolaiturista appsiin
Puheenjohtajia ei ole ollut monia. Unto Huopaisen jälkeen otti ohjat reilun 20 vuoden ajaksi Sakari Huhtiniemi. Hän toimi puheenjohtajana 22v ja on edelleenkin hommissa mukana. Sitten uusi puheenjohtaja myös nuori mies, reilut 20v ajan toiminut Jukka Kainlauri. Hän on puheenjohtaja edelleen.
Puheenjohtajat ovat olleet myös metsästyksen johtajia. Vuosi 2021 teki tässäkin asiassa poikkeuksen. Kesäkokouksessa valituksi tuli Pedro Huhtiniemi tasapainottamaan puheenjohtajan työmäärää. Aika näyttää kuinka pitkäksi aikaa, vai palataanko käytäntöön jossa puheenjohtaja ja metsästyksenjohtaja on sama henkilö.
Varamiehiä on toki ollut. Nykyinen käytäntö on sellainen, että koiran tai koirien omistajat on varajohtajia.
Sihteereitä on ollut useampia. Tässä listaa: Jarmo Salmi, Seppo Mentula, Päivi Huhtiniemi, Petri Huhtiniemi, Esa Lammi, Emma Pukki, ja nykyinen Henrik Hallenberg.
Alkuaikoina tiedoitus hoidettiin virallisen lehti-ilmoituksen lisäksi maitolaiturin seinään tai johonkin tolppaan. Nykyisin jäsentiedoite paperimuodossa sekä puhelinsovelluksella ja sähköpostilla, jos sellainen löytyy.
Kokoontumiset pidettiin alkuaikoina milloin missäkin, koska ei ollut vakituista paikkaa. Kankaanmäen koulun tilat olivat kokoontumistilana useita vuosia, kunnes kunta myi koulun pois. Koulu oli siirtynyt Taavetin taajamaan jo aikaisemmin.
Nykyinen kokouspaikka on Pukin koulun takapihalle rakennettu ns. mutterimaja.
Salmen sillan juhannustanssit
Jäsenmäärä alussa oli suurempi kuin nykyisin, n. 50 henkilöä. Lapset eivät ole luvussa mukana. Nykyisin ei päästä näin isoon lukuun vaikka laskettaisi lapsetkin mukaan. Keski-ikä, jää alle 60v, voi olla keskimääräinen jopa valtakunnan tasolla.
Kun Sakari Huhtiniemestä tuli puheenjohtaja, oli paineita tiivistää yhteisoloa, niinpä merkittävänä tempauksena oli pitää tanssit juhannuksena Salmen sillalla. En tiedä pitikö siihen hakea lupa liikenteen katkaisemiseksi, mutta tanssit kuitenkin pidettiin. Puntit olivat pölystä harmaat kun liukuaineena oli kannesta irtoava hiekka.
Peijaisia 2000-luvulla
Varsinaiset hirvipeijaiset olivat Luumäen motellin tiloissa. Linja-auto kiersi kaikki kylät ja toi halukkaat paikalle. Ja illan päätteeksi vei myös takaisin. Myös Kankaanmäen koululla on keittoja syöty 2000-luvun alkuvuosina.
Toista on nykyisin, ollut jo vuosien ajan. Keitto on pidetty keskellä päivää Pukin koulun pihalla mihin on pystytetty teltta Syyskuun aikana ennen jahtikauden alkua. Keitot on tehty pakkasessa olleesta edellisen syksyn lihasta.
Vaikka tämä järjestely poikkeaa normaalista peijaiskäytännöstä, on saatu kuitenkin kiitoksia järjestelyistä, varsinkin lapsiperheiltä.
Se ollaanko jatkossa Kankaanmäen koulun tiloissa jatkossa aina näyttää, koska nykyinen koulun omistaja Simo Salmi on seuran jäsen.
Riistanhoitoa, talkoita ja toiminnan laajentumista
Sakari Huhtiniemen ollessa puheenjohtaja elettiin 80-lukua. Hommiin tuli riistanhoitotyöt, esim. riistapellot joita nykyisin on 5 kpl, samoin suolakivet hirville ja pienpetojen pyynti supien osalta loukkujen avulla. Majavan pesiä ja patoja on purettu tarvittaessa, ettei vesi nouse viljelyksille ja teiden notkopaikkoihin.
Jukka Kainlaurin tultua puheenjohtajaksi 2000-luvulla toiminta on laajentunut entisestään, esim. talkootyöt, mikä on ollut yksi rahankeräysmuoto. Tämä on mahdollistanut paikkojen nykyaikaistamisen, esimerkkinä mainittakoon ”mutteri”-majan rakentaminen Pukin koulun pihalle vuonna 2009. Ideaan paini vauhtia Martti Jaakola kun hän lahjoitti tarvittavan puutavaran.
Salmisillan kannen naulaus v. 2011 oli iso homma lyhyessä ajassa. Tämä muiden talkoiden lisäksi mahdollisti kylmiön rakentamisen Pukin koulun sisälle yhteen luokkahuoneeseen vuonna 2012. Tätä rakentamispäätöstä vauhditti kunnostaa lihan käsittely -ja säilytystilat asialliseksi ja vaatimustasoa vastaavaksi.
Jahtiporukoita ja koirahommia
60 -ja 70-luku on ollut miesjahtien aikaa, naisia ei ole ollut monia koko aikana.
80-luvulla tuli koirot kuvioihin mukaan. Pystykorvat ja ajokoirat ovat olleet omissa tehtävissä ties kuinka kauan, mutta hirvikoirat tulivat vasta 80-luvulla, ensin ainakin yksi. Nykyisin hirvikoiria on useita, joten voidaan vaihdella ja lepuuttaa koiraa.
Tämä on ollut hyvä suuntaus kun porukat ovat vähentyneet vanhenemisen myötä.
Nämä maastot ovat olleet vuosittain erilaisten koirakokeiden koemaastoja, mistä on myös kiitosta saatu. Vaikka koemaastot ovat hyviä, se ei tarkoita, että nämä olisi yhtä hyviä pysyvien hirvien alueita. Sen jälkeen kun tuosta leppisuo siirtyi turvetuotantoalueeksi, on hirvien määrä alueella vähentynyt. Pysyvä kanta on pienentynyt.
Nykyisin ollaan enemmänkin hirvien läpikulkualuetta lukuisten teiden ja kesämökkien aluetta, ja yhtenäiset, rauhalliset ja riittävän isot alueet ovat käyneet vähiin. Tämä on puolestaan pitkittänyt jahtikautta, varsinkin vasojen osalta, joten kaikki vasoja ei ole jokainen vuosi saatu.
On ollut aika, jolloin halu metsästää on ollut, mutta omat alueet ovat olleet tyhjiä, niin ollaan käyty auttamassa Hietamiehen metsästäjiä.
Ala-Kivijärveä ylittämässä
Liikkuminen on aikanaan ollut työlästä ja aikaavievää. Järven taakse piti kiertää Taavetin kautta 30km suuntaansa. Autoissa on ollut porukoita enemmän kuin laki sallii. Mitään vahinkoa ei onneksi ole kuitenkaan tapahtunut. Ja jos olisi sattunut, niin vene olisi hörpännyt vettä kun kymmenen henkilöä oli yhtä aikaa Ala-Kivijärveä ylittämässä.
Kun Salmen silta valmistui autolla ajettevaan kuntoon, siirtokuljetukset helpottuivat merkittävästi kun matkaa oli vain muutama kilometri, riippuen kuitenkin siitä mihin kulmaan metsästysaluetta kulloinkin mennään.
Lopuksi
Kerron vielä tavoista 60 -ja 70-luvuilta. Kun hirvi oli kaadettu, ammuttiin kaksi merkkilaukausta, että homma voidaan purkaa. Nykyisin asia hoidetaan puhelimella.
Erikoisuus oli kun viimeinen lupahirvi oli kaadettu, kaikki metsästykseen osallistuneet ampujat tyhjensivät lippaansa samanaikaisesti ilmaan ampuen. Se ääni kuului naapuriseurojenkin puolelle.
Metsästyskauden päätös Helmikuun viimeisenä lauantaina alkaa rusakkojahdilla ja päättyy yhteiseen rupatteluun, missä on maailmaa parannettu. Paitsi vuonna 2021 koronarajoituksista johtuen.
Lopuksi voin todeta, että kun väki vähenee vuosi vuodelta, nuoret perheenjäsenet ovat tervetulleita riistanhoitotyöhön vanhempien viitoittamille poluille. Myös muualla asuvat maattomat koeaikojen kautta.
Tämä takaa jatkuvuuden tässäkin asiassa.
Tarinan kirjoitti seuran jäsen Jouni Ahola, joka oli myös kertojana.